maanantai 17. huhtikuuta 2017

Elman huone




Tervetuloa Elmurin huoneeseen!

Aloin sisustamaan tätä huonetta lähes heti plussan jälkeen, ja jessus että täällä vietettiinkin monta hormonihuuruista yötä siirrellen millin tarkkuudella tavaroita ja huonekaluja - niitä sellaisia, jotka oli pakko hankkia heti, vaikka vauva käyttäisi niitä ehkä kahden vuoden päästä, jos koskaan. Samoihin aikoihin viimeisen naulan arkkuunsa sai päätös, että siirretään meidän makuuhuone alimmasta kerroksesta ylimpään, lastenhuoneen viereen. Tämä siirros tehtiin samaisen hormoniaallon aikana, kun Mikko oli Punkaharjulla, ja minä pakotin iskän ja siskon mun kanssa kantamaan sänkyä ja muita tavaroita yllätykseksi Mikolle.

Huone on siis ehtinyt kokea muutoksia aivan laidasta laitaan, joista isoimpana ehkä se, että ekat kuukaudet sisustin tätä pojalle, koska mun vankkumattoman varma intuitio kertoi, että odotan poikaa. Kun sitten rakenneultra kertoi muuta, niin muutaman päivän shokin jälkeen aloin nöyränä karsimaan sinistä ja vihreää.







Vaikka en itse ajattele, tai halua opettaa Elmaa ajattelemaan, että on olemassa tyttöjen ja poikien värejä, niin olisihan se tuntunut vähän hassulta kasvattaa tyttöä sinisessä, autoleluilla täytetyssä huoneessa.

Nyt tilanne on sävyjen sekamelska, mutta ainakin melko tasa-arvoinen värien suhteen. Vaikka tietty haluan, ettei pinnallisten asioiden takia ala ainakaan harmittamaan joka kerta kun tähän huoneeseen astuu, niin täällä mennään kyllä täysin käytännöllisyys ja lapsiystävällisyys edellä. Seinien, kaiken muun ohella, piti alkuperäisen ajatuksen mukaan pysyä minimalistisena ja selkeänä, mutta nyt siellä riippuu ja roikkuu kaikkea, mitä tuo lapsi rakastaa sieltä tuijotella.






Saa nähdä millainen tästä huoneesta loppujen lopuksi tulee. Vaikka mä sinne kuinka kannan kaksin käsin kamaa, niin Elma on se, joka tulee viimeisen sanan sanomaan omasta huoneestaan - ihan siitä alkaen, kun vaan oppii niitä sanoja sanomaan. Tai itseasiassa jo aiemminkin, koska hän on jo päättänyt, että tuo k a u h e a neuvolasta saatava, ekassa kuvassa vilahtava punakeltainen hymynaama on se kaikista kivoin asia huoneessa, joten vaikka äiti kuinka haluaisi heivata sen söpöjen pastellinsävyisten kuvakorttien tieltä, niin hymynaama on tullut jäädäkseen. Sille, sekä taulun tiikerille pitää höpöttää ja hymyillä, välillä myös vähän kiukutella, joka kerta kun hoitopöydällä pyörähdetään. Eli melko usein.




11 kommenttia:

  1. Ihana huone ja ihana tuo musta pilvivalo. Saanko kysyä onko se mistä ostettu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! valaisin on Elman kummitädin hankkima, joten ihan tarkkoja speksejä en tiedä, mutta puusepältä oli tilattu ja puusepän etunimi Petteri :D FB:stä kuulemma löytyy ryhmä nimeltä - Petteri - josta kyseisen puusepän töitä löytää.

      Poista
  2. Teillä on runsasta ja paljon 💜 Kiva 💛💜✨

    - Vilma

    www.so-up.fi/byvilma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, liian paljon kivoja juttuja ja liian vähän tilaa 😬 Vaikkei tosta, tai kodista muutenkaan, tuu minimalistista tai tylsää, niin kyl tossa lastenhuoneessa täytyy pieni karsinta vielä suorittaa 😬

      Poista
  3. Meillä on tuo sama neuvolasta saatu essolappu ihan suosikki :D Se keräs ekat hymyt jo silloin, kun niitä ei herunut kellekään muulle! Ollaan piilotettu se vaipanvaihtopisteen "kattoon" eli hyllylevyn alapuolelle.. Mikä ihana sisustusesine!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo muistan ku kerroit ja ajattelin et ei meidän Elmukka kyllä tollaisiin ihastu ku vaihtoehtona on mun kuvakortit, mut kappas... eikä me ees saatu sitä tolleen nerokkaasti piiloon 🙈

      Poista
  4. Mekään ei ensin laitettu hymynaamaa esille, koska hirveä, mutta sit jossain vaiheessa se eksy seinälle ja se on tosiaan yks parhaista jutuista mitä meidän Doris-neiti tietää �� mutta MIKSI kaikki vauvat ovat ihan hulluina siihen! Epistä että se tosiaan saa parhaat naurut vaikka kuinka yrität itse viihdyttää.

    Teidän Elmalla on muuten aivan ihana nimi, mistä se on keksitty? En ole meinaa aiemmin kuullut! Elmalla on aivan ihana huone! ❤ me ootellaan että löydetään oma asunto ja päästäis tästä 50 neliöisestä kerrostaloluukusta omaan, isompaan kotiin missä kaikilla olisi vähän enemmän tilaa. Tää on niin täyteen ahdettu ja nukutussessioiden aikaan kun hermo alkaa mennä niin kamat vaan lentelee ympäriinsä ku aina on jotain tiellä! Doris kun tarvitsee nukahtaakseen jatkuvaa liikettä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se on, kuten Hannamari tossa yllä totesi, varmasti vauvojen essolappu! jotain huumaavaa väriainetta, mä luulen 😏

      kiitos Elma-nimen kehuista, ne menee Mikolla suoraan päähän :D hän sai valtuuden ehdotella mieluisia nimiä, ja heti eka oli sellainen, että ihastuin täysiä ja se valittiin! ja voin kertoa, että tässä avarassa ja isossa kämpässä äänet kaikuu seiniä pitkin silleen, että nukutussessiot tuppaa välillä olemaan vähän tuskaa 😅 onneksi Elma on nyt alkanut nukahtelemaan itsenäisesti unille, ni ei tarvi hyssytellä vieressä uneen asti :) onko Doris minkä ikäinen?

      Poista
  5. Jep, sitten kun täällä on taas kilarit menossa, niin kannattaa ekana kokeilla hymynaamaa rauhoittelussa ja jos se ei toimi niin ollaan aika syvällä kilarikaivossa :D

    Doris täytti juuri 3 kk ja se koko aika onkin ollut yhtä kanniskelua masuvaivojen ja uniongelmien takia :( kantoliinat ja -reput, vaunut ja turvakaukalo on kaikki ollu ihan no-no, joskus tähtien ollessa oikeassa asennossa hän saattaa ehkä nukahtaa vaunuihin puoleksi tunniksi. Harmi vaan, että pakko silti liikkua edes pakollisiin menoihin ja odottelenkin jotain lastensuojeluilmoitusta ku kärrään kirkuvaa mukulaa Aurajokirannassa mennen ehkä vähän kovaa kivetysten yms. yli :D

    Mutta ihanaa, että Elma jo näin pienenä nukahtaa itse, kyl se aika reippaasti sitä arkea helpottaa! Nimim. viime yönä ylös tunnin välein ja joka kerta nukutus tissillä tai jumppapallolla hytkytellen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaiks, voi hurja! Toivotaan, että teilläkin helpottaa kohta. Me kans kärsittiin mahakivuista ekat kuukaudet, ja sain myös olla tunnin välein tissittämässä tai pomputtamassa pallolla yötä myöten. Ja mä niin voin nähdä ton mukulakivien reippaan astelun, sillä Elmalla ekat 2 kk oli sitä, että saattoi vaunuissa koska vaan herätä huutamaan nälkää tai poispääsyä, eikä siihen auttanut mikään muu ku imetys tai sylissä kantaminen. Siinä kun imetin jäisellä penkillä jäisen joen rannassa tai märän puunrungon päällä istuen, tai kannoin 2 km käsivarrella rötköttävää ipanaa, olisin maksanut aika paljon mukulakivistä 😂

      Poista
    2. Piti viel lisätä, et me saatiin apua cuplatonista. En ois halunnut antaa, mut ku se alkoi tepsiä heti, niin olin kyllä helpottunut. Ei vienyt kokonaan pois, mutta helpotti isoimmissa kivuissa. Jossain vaiheessa se muuttui niin, että cuplaton vaan pahensi, niin jätettiin pois. Ja Elmalla on ollut alusta asti lempiasento rötköttää käsivarrella maha kättä vasten. Meidän naapuri piti häntä kerran silleen ja sanoi, että kas, Elmalla oli mahakipuja kun tämä asento auttoi, ja me Mikon kanssa sen jälkeen harjoiteltiin monta päivää sitä samaa asentoa, ja kyllä se näytti helpottavan :D

      Poista