keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Misosalde



Se aika kuukaudesta, eli nainen keittiössä.

Aiemmin lupaamani skarppaaminen ruoantekoaktiivisuudessa eskaloitui sunnuntaina ihan siihen ruoantekoasteelle, joka varmaan kyllä johtui yhden naisen siivouspäivästä, jonka ansiosta tunsin itseni vaimoainekseksi ja pitihän sitä hyödyntää myös keittiössä.




Koska kuitenkin baby steps, baby steps, niin en ihan kauhean villiksi ryhtynyt. Tein lemppariani pienen ajan takaa, eli misosaldea. Mukaan ulkofilepiffiä ja mozzarellaa, lemppareitani myöskin.

Tein taas vähän lonkalta, eli niin määrät ja kuin ohjeetkin sinne päin, mutta pistä maistellen - silleen se paras tulee!

- puolikas parsakaalia
- pari kourallista ituja
- pari pientä porkkanaa
- puolikas kesäkurpitsaa
- puolikas kurkkua

- misotahnaa pari peukalonpään kokoista nokaretta
- oliiviöljyä pieni loraus
- balsamiviinietikkaa vähän reilumpi loraus
- riisiviinietikkaa/valkoviinietikkaa samanmoinen
- sitrusta muutama reilu puristus (käytin verigreippiä, kun ei ollut muuta, ja toimi hyvin!)

Veistele veitsellä parsakaalista pelkät nuput, kukat, mitä ne on. Vuole kuorimaveitsellä tai mandoliinilla pitkulat kasvikset ohueksi siivuksi, ja heitä idut mukaan. Tee kastike sekoittamalla kaikki ainekset yhteen, pyöritä salaatin joukkoon. Kas siinä.

Oon normaalisti käyttänyt valkoviini- tai omenaviinietikkaa, mutta ne oli päässyt loppumaan ja meinasi kiukku tulla. Mikko kommentoi, että käytä riisiviinietikkaa, ne on kato mison kanssa samaa maata - totta, mutta olin silti toki kovin epäileväinen ja sivusilmällä mulkoillen laitoin koristeeksi pari tippaa. Jatkoin balsamiviinietikalla, ja aloittelin uutta kiukkua kun huomasin ettei oo ees sitruunaa eikä limeäkään. Kun mies käänsi selkänsä, niin äkkiä salaa turautin verigreippiä ja toivoin, että onnistuisi. Onnistui, joten laitoin rohkeammin vähän lisää.

Minä pidän, ehkäpä sinäkin!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti